Rakkausaddiktio on hyvinkin lähellä huumeriippuvuutta... kokaiini tulee ensimmäisenä mieleen, vaikka en sitä itse olekaan kokeillut, mutta ainetta käyttäneiden kuvaukset vastaavat hyvin sellaista euforiaa jota itse tunnen kun rakkausaddiktion ihastumisesta ja seksistä tuleva "huuma" iskee päälle. Sitä on vain pakko saada lisää, kaikki on hyvin, mutta sitten kun fiilis menee ohi niin olo on paska, masentunut, vihamielinen, joskus jopa itsetuhoinen. Kunnes taas saa sen "annoksen" ja hyvä fiilis palaa. Ja paska fiilis. Ja hyvä fiilis. Ja repeat ad infinitum.
Työkaverillani on juuri tällainen vaikutus minuun. Kutsun häntä nyt J:ksi, kun en täällä rupea sen kummemmin henkilöllisyyksiä levittelemään. Tapasin J:n kolmantena työpäivänäni kun lähdin työkavereiden kanssa afterwork-bisseille - osa porukasta oli juuri saanut vakituiset sopimukset, ja niitä siinä juhlistettiin. J ei ollut mitenkään mieleenpainuva - kun jälkeenpäin juttelimme ensi tapaamisestamme, en edes tiennyt että hän oli ollut mukana samassa porukassa joka lähti töistä lähibaariin, saati että hän olisi meillä töissä. En ollut siis pannut häntä mitenkään merkille. Ensimmäisen kerran illan aikana muistan huomanneeni hänet kun arvuuttelimme toistemme ikiä ja arvasin hänen ikänsä puoli vuotta yläkanttiin, josta hän näytti hyvin myrtyneeltä. Silloinkaan ei tullut vielä mitään sen kummempia viboja.
Kello 23 aikoihin olin jo jokseenkin päissäni ja halusin lähteä kotiin, mutta kaikki paikallaolijat olivat kasanneet puhelimensa kekoon pöydän keskellä ja sääntönä oli että ensimmäisenä puhelimensa ottava joutuu tarjoamaan kaikille kierroksen. Koska pankkikorttini oli puhelimen kotelossa, en myöskään pystynyt ostamaan itselleni lisää juomia. Onneksi joku muu otti puhelimensa, shotit tulivat pöytään, ja totesin että nyt on hyvä hetki lähteä kotiin. Silloin kuitenkin jostain ilmestyi J ja toi eteeni juoman, todeten "Älä nyt vielä lähde". Tämä on aika tarkasti se hetki jolloin addiktioni J:tä kohtaan syntyi - hän osoitti minulle huomiota, ja se on yleensä minulle vahvin triggeri joka saa addiktion aktivoitumaan.
Loppuillasta olimme jo varsin päissämme ja siinä vaiheessa kun muut olivat jo sammumispisteessä, kysyin J:ltä suoraan että menemmekö omille teillemme nukkumaan (koska huomenna oli työpäivä) vai menemmekö hänen luokseen panemaan. J:n ilme oli kuin pikkupojalla jouluaattona kun ehdotin seksiä, vaikka vähän aikaan mietinkin että onko mies lainkaan siinä kunnossa että kykenee panemaan. Epäilyksiä myös herätti kun mies koki tarvetta kommentoida miltei heti perään olevansa kokematon... tosin vähän asiaa pengottuani kävi ilmi ettei tässä sentään oltu poikuutta menettämässä vaan kokemattomuus viittasi kumppanien vähäiseen määrään (olin kolmas). Olin sen verran tajuissani kuitenkin että tajusin kysyä onko herralla kumeja kämpillään, ja onneksi oli.
Rakkausaddiktit ovat usein myös seksiaddikteja, mutta minulla seksi on ollut vain väline rakkausaddiktion ylläpitämisessä. Panen tyyppejä joihin haluan ihastua tai joiden haluan ihastuvan minuun, pikemminkin. Olen hyvä sängyssä (tämä on 15 vuoden hartaan harjoittelun tulos) eikä minulla ole estoja, joten yleensä seksi kanssani on villiä, irstasta ja sellaista mitä muistellaan lämmöllä vielä vuosien päästäkin. Tämä luultavasti oli J:llekin vähän hämmentävä kokemus, koska myöhemmin kuulin hänen aiemmista kumppaneistaan jotka olivat kauniisti sanottuna hieman... estoisia. Sitten tulee tällainen seksihullu joka ei häpeile mitään, ja panee miten haluaa. Minä jäin luultavasti jo sen ensimmäisen illan jälkeen koukkuun siihen kuinka avoimesti J halusi minua, ja minä halusin häntä enemmän koska hän halusi minua.
Kaksi viikkoa vietimme miltei joka toinen päivä töiden jälkeen pannen ja seksi oli euforista. Rakkausaddiktioon kuitenkin kuuluu se että addikti (minä) maalaa hyvin romanttisen ja siloitellun kuvan kumppanistaan, ja sulkee silmänsä realiteeteilta. En siis huomannut kuinka J alkoi pikkuhiljaa vetäytyä, vastaili nihkeämmin yhteydenottoihini ja oli yleisesti vaan vähemmän saatavilla. Myöhemmin olemme puhuneet tästä ja hän kyllä tunnistaa itsessään rakkausvälttelijän piirteitä, mutta minulta ne menivät siinä kiimaeuforiassa täysin ohi. En tajunnut vielä silloinkaan mitään kun hän syntymäpäivänäni perui kiimaiset suunnitelmamme väsymykseen vedoten (joka ei ole häntä koskaan ennen estänyt) ja söimme vain kakkua kahdestaan. Kaksi päivää tämän jälkeen hän pudotti pommin - "ollaan vaan työkavereita" eli lopetetaan paneminen ja ollaan ihan normaalisti. Menin ihan sekaisin. Mielialani sahasi surun ja vihan välimaastoa; silloin kun en itkenyt niin mietin miten tuottaisin hänelle mahdollisimman paljon tuskaa. Tämä on hyvin klassista rakkausaddiktin käytöstä - kun pääsy huumeeseen on kielletty, ihminen on valmis menemään melkoisiin tekoihin päästäkseen käsiksi huumeeseen jälleen.
Sain sitten ongittua selville että häntä on ahdistanut pitkään se kuinka viestittelin aktiivisesti ja elin muutenkin addiktion huumavaiheessa, ihan kuin elämässäni ei olisi mitään muuta kuin J. Myönnän, näin tapahtui. Lupasin vähentää viestittelyä ja muutenkin ottaa etäisyyttä, mutta sekään ei tuntunut kelpaavan. Niinpä siis ajauduimme mykkäkouluun joka kesti noin viikon. Sen viikon päätteeksi olivat firman pikkujoulut joissa J ei ollut, mutta sovimme tapaavamme muutaman muun työkaverin kanssa hänet afterpartyilla. Kun pääsimme baariin jossa J oli kaverinsa kanssa, näin heti että hän oli humalassa ja täten varsin helppoa riistaa. Olin itsekin jonkin verran humalassa, mutta taktisesti aloin itse juoda alkoholittomia juomia samalla kun juotin J:tä yhtä kovempaan humalaan. Tämä myöskin on addiktin käytöstä - kaikki keinot ovat sallittuja.
Humalasta huolimatta osoitin hänelle mistä hän oli jäämässä paitsi, ja seksin avulla sidoin hänet jälleen itseeni. Tässä tilanteessa olemme nyt - minä en voi saada häntä kokonaan, ja hän ei pääse minusta eroon koska seksi kanssani on niin koukuttavan mahtavaa. Yritän tehdä itsestäni hänelle korvaamattoman, ainutlaatuisen, ja muistuttaa hänelle kuinka hän on useampaankin otteeseen (selvinpäin, jopa) todennut minun tarjoavan hänelle hänen elämänsä parasta seksiä. Joudun kyllä itsekin myöntämään että myös hän on tähänastisen elämäni paras pano - miten hän sen tekee, sitä en tiedä, mutta kenenkään toisen kanssa en ole kokenut niin intensiivisiä orgasmeja ja aivot sulattavaa kiimaa kuin hänen kanssaan.
Pakkomielteiseksi tämä homma tosin muuttuu kun J ei suostu harrastamaan seksiä kanssani, oli se sitten syystä mistä tahansa - voihan se olla että hänellä on muuta menoa tai häntä ei yksinkertaisesti vaan paneta (se on tullut selväksi että libidomme eivät kohtaa; hänelle riittaisi kerran viikossa tai kahdessa, itse haluaisin joka päivä). Joku triggeri aktivoituu jälleen, ja vaikka kyse olisi vain hetkellisistä ohareista, alan kiukutella ja suunnitella kostoa, tai vastaavasti alan pakonomaisesti etsiä muuta seuraa joka ottaisi hänen paikkansa. Jos en voi saada häntä, voin kuitenkin saada jonkun muun. Pakkomielteenomaisesti etsin seuraa, kunnes löydän jonkun joka antaa minulle haluamani.
Pakkomielle. Addiktio. Tämä on minun elämääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti